Vauvakuumetta

Pikaisesti paparazzatut vauvanakit.

Tiedän, että emon (ja isän, kun se siellä myös vielä toistaiseksi hengailee) on hyvä antaa olla ihan rauhassa ensimmäisten päivien ajan, ja niin tuo meidänkin pieni perhe on, täysin omassa rauhassaan valtaosan vuorokaudesta.

Vaavit ovat kuitenkin olleet tänään kovin, kovin hiljaisia, joten pakkohan oli äsken tarkistaa, että onhan niillä kaikki hyvin... Ja kyllä on! Kaiketi ne saavat vain niin hyvää hoitoa koko ajan, kun niitä on vain kaksi, ettei tarvitse turhia piippailla :) Koska Sigrid oli sopivasti tuoreruokakupin antimiin syventyneenä, kun tarkistin vauvojen kunnon, nappasin niistä nopeasti yhden kuvan.

Se siitä. Pakko vähän selitellä, ettei kukaan vain vahingossakaan luule, että minä täällä niitä nyt rääkkään ja häiritsen koko ajan, ei, kyllä ne saavat ihan kaikessa rauhassa siellä kasvaa ja kehittyä.

Tajusin myös tänään, etten voi olla ihan varma, onko naperoilla ikää nyt se vuorokausi vai kaksi. Totuushan on, että lähdin kotoa perjantai-iltana ja palasin sunnuntai-iltana, joten ihan tarkasti en voi syntymäpäivää arvata. Luulen kuitenkin, että sunnuntai on ihan hyvä arvaus :) Eipä tule ainakaan luovutettua poikasia päivääkään liian nuorena pois.

Sirri tuntuu voivan hyvin, ja etenkin tuoreruoka maistuu tavallista paremmin; kai se poikasten hoito ja imettäminen voimia vie, vaikka niitä onkin vain kaksi. Pete tuntuu jääneen nyt vähän vähemmälle huomiolle, mutta se ei taida juuri olla moksiskaan siitä, onpa ainakin aikaa jyrsiä ja remontoida puukoppia uuteen uskoon ihan kaikessa rauhassa :D